Olin hämilläni ja vihainen samaan aikaan kun sosiaalityöntekijät saapuivat, en tiennyt mitä tehdä. Sosiaalityöntekijät käskivät poikaystäväni lähtemään pois ja sanoivat, että minun pitää mennä pakkaamaan hetken keskustelun jälkeen.
Menin huoneeseeni, heti ensimmäisenä näin ikkunan. Kukaan ei ollut katsomassa, että en karkaisi, se olisi mahdollisuuteni paeta. En kuitenkaan paennut. Pakkasin vaatteita ja muutaman tärkeän asian. Katsoin vielä hetken ikkunaan, mitä tapahtuu jos lähden sossujen mukaan tai mitä jos karkaisin nyt. Huomasin kuitenkin kävelleeni jo keittiöön äidin ja sosiaalityöntekijöiden luokse.
Lähdin sosiaalityöntekijöiden kanssa taksiin ja taksilla vastaanottokotiin, istuimme taksissa takana ja sosiaalityöntekijät olivat minun molemmilla puolillani. Näin he kai ehkäisivät, etten hyppää/karkaa autosta. Äiti tuli perässämme omalla autollaan. En ole varma, mutta isänikin tuli kai keskusteluun vastaanottokotiin (äitini ja isäni ovat eronneet kun olin 3 vanha). Saapumiskeskustelussa olin täynnä raivoa ja ahdistusta. En tiennyt mitä sanoa tai mitä tehdä. Vihasin äitiäni, vihasin elämääni ja vihasin kaikkea sillä hetkellä. Olin niin pettynyt kaikkeen. Itkin, itkin ja muutuin agressiiviseksi, revin pussit rikki, missä oli kaikki vaatteeni ja tavarani. En osaa edes kuvailla sitä tunnetta, muistan silti hyvin kun istuin siinä tuolilla ja olin täynnä raivoa ja hämmennystä.
Keskustelusta en muista mitään mitä puhuimme, luultavasti miksi olen siellä ja miten tästä edetään.
Keskustelu jälkeen siirryin osastolle, vastassa oli jo muutama vastaanottokodin nuorta. He katsoivat minua hölmistyneesti ja ivallisesti. Olin itkenyt, sekä pukeuduin mustiin. Vaatteet, hiukset, meikit ja kaikki tummaa. Ketjujakin oli housuissa. Ohjaajani saattoivat minut uuteen huoneeseeni. Se oli järkyttävä. Huoneessa oli ikivanha kova sänky, yksi hyllykkö, matto, tuoli ja pöytä. Lattia oli kulunut ja ruma, seinät olivat betonia ja sinne oli piirretty mm. sieniä. Verhot ikkunoissa oli hyvin ohuet, joten ulkoolta tuleva valo paistaa läpi. Hienoa, mitähän vielä.
Ohjaajat esittelivät minulle paikat ja antoivat varastosta minulle shampoon, hoitoaineen, suihkusaippuan, pyyhkeen, vuodevaatteet, rasvan, hammasharjan ja tahnan. En saanut lähteä muutamaan päivään sieltä minnekään. Ovet olivat lukossa ja ikkunoita ei saa auki. Missään ei ollut pääsyä ulos, eikä minulla saanut olla puhelinta.
Tästä alkoi sota ohjaajien, muiden nuorten sekä itseni kanssa. Säännöt olivat tiukat ja niissä ei joustettu.
Syyt miksi minut huostaanotettiin:
- Huumeet
- Alkoholi
- Epämääräinen kaveripiiri
- Varastaminen
- Huono koulumenestys
- Hallusinaatiot
- Tulehtuneet välit äidin kanssa
- ''Hatkailu'' eli kotoa karkailu
- (en muista ihan kaikkia syitä, mutta tuossa osa)
Terveisin, kauhukakara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti