Kävin lenkillä toissapäivänä ja se tapahtui. Olin sata varma, että vähän matkan päässä meni ihminen metsään. Kun katsoin uudelleen, ketään ei näkynyt. Myöhemmin käveltyäni vilkaisin taakseni jostain syystä ja taas ! Ihan kun oilisin nähnyt ihmisen kävelevän takanani, katsoin uudelleen. Ketään ei näkynyt. Kotona illalla mennessäni vessaan säikähdin pahanpäiväisesti sillä näin kissan eteisessäni. Valot laitettuani päälle, se olikin vain vaatemytty. Kissan näkeminen ei ole muuten ensimmäinen. Olen nähnyt pidemmän aikaa entisen kissani (on kyllä hengissä vielä, mutta ei asu luonani) eri paikoissa asuntoani. Ja siis kyseessä edelleen joku varjostus tai vaatemytty. Säikähdän silti aina niin pahasti, saatan säpsähtää ja sydämeni tykyttää tuhatta ja sataa. Vihaan tätä.
En osaa itsekään sanoa mistä nuo traumaperäisten kokemusten hallusinaatiot johtuvat. Ehkä se on väärä diagnoosi, tai sitten kaikki kokemani asiat yhteen ovat aiheuttaneet sen. Kaikki ovat kysyneet minulta, mistä tämä johtuu tai mitä olen kokenut, että minulla on traumaperäisten kokemusten takia hallusinaatioita. Pakko myöntää, että en oikeasti tiedä. Hullua ajatella, että nämä johtuisi traumasta.
Nyt kun ajattelen lähinnä tulee mieleen syvä järkytys siskon huumeiden käytöstä, kaveripiirin luonteen ja tapahtumien takia, itsemurhayritysten, päihteiden tai/ja isäpuoleni käytöksen ja väkivallan takia. Niistä kerron tarkemmin lisää myöhemmin. Nyt vetäydyn miettimään...
Terveisin, hullu akka
ps. Tämän blogitekstin kuvat eivät ole minun kuvaamiani, enkä itse esiinny niissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti