Kotiin päästyäni sain puhelun eräältä ystävältäni, meillä oli ollut aikaisemmin riitaa, mutta hän halusi sopia ja nähdä minua. Pyysi mukaan kahden ystävänsä kanssa käymään toisessa kaupungissa yli 100km päässä täältä pääkaupunkiseudulta. Olin kotona vasta 3 jälkeen aamuyöllä, mutta ihan kivaa oli! Silti harmittaa, ettei tullut otettua lääkettäni, Propralia. Huh, kun tärisin tavatessani uusia ihmisiä.
Jatkan tarinaani...
Otimme äitini kanssa usein yhteen (sanoin). Äitini ei koskaan käynyt minuun käsiksi, vaikka niin uhkasikin. Muistan vieläkin hyvin vaikka siitä on jo aikaa, kun äitini sanoi näin: ''Tekis mieli lyödä sinua, mutta mun käteni tahriintuisi!!'' Ystäväni oli siinä vieressä kuulemassa ja näkemässä äitini ja minun tappelun.
Tappelimme aina. Nykyään olemme kuitenkin läheisiä ja pystyn puhumaan äidilleni kaikesta.
Jatkoin rahan ja pillereiden varastamista äidiltäni. Jäin monesti kiinni, mutta olin sokea ja kuuro koko asialle. En ajatellut asiaa, varsinkin kun välimme olivat niin tulehtuneet.
Menin kahdeksi viikoksi turvataloon asumaan, koska emme pystyneet asumaan yhdessä äitini kanssa. Enkä edes halunnut olla lähelläkään häntä. Kahden viikon päätyttyä oli keskustelu turvatalossa, en muista osallistujia, mutta ainakin minä, äitini ja turvatalon työntekijä. Menin kotiin asumaan.
Rupesimme seurustelemaan Kallen kanssa. Muutama päivä sen jälkeen karkasin kotoaja kun menin kotona käymään hakemaan jotain. Äitini käyttäytyi hyvin kummallisesti ja yritti viivästyttää lähtöäni kaikin keinoin. Ihmettelin äitini käytöstä kunnes ovikello soi.
Äitini avasi oven ja sisään astui kaksi sosiaalityöntekijää. Olin sokissa.
Terveisin, idiootti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti