Usein on fiilis, ettei ketään halua kuunnella, kun minulla on kerrottavaa. En saa ääntäni kuuluville halutessani kertoa jotain - se sivuutetaan. Inhoan sitä, kun puheideni päälle puhutaan, sitä kun selkä käännetään toista kaveria päin, kun minulla oli vielä juttu kesken.
Koulussa oli kaikki hyvin siihen asti kunnes ystäväni ja minun väliin tuli toinen tyttö - joka puhuu vain sille ystävälleni. Entäs minä? Täällä minä sipsuttelen teidän perässänne. Ette edes huomaisi, jos en tulisikaan mukana. Miksi juttelette vain keskenänne? Miksen mahdu keskusteluun mukaan? Miksi viet ystäväni minulta.
Oikeita ystäviä ei taida tosiaan olla. Ainakaan minulle.
Terveisin, masentunut ja ulkopuolelle jäänyt tyttö
Ps. Välillä saan koko ryhmän huomion ja ovat tukenani
sekä tahtovat kuulla ja tehdä asioita kanssani. Niin ristiriitaista.
Pps. Olenko vain huomionhakuinen? Varmaan jokainen on jonkin verran,
mutta on vaan niin ulkopuolinen olo tämän uuden ''ystävämme'' tultua kuvioihin.
mutta on vaan niin ulkopuolinen olo tämän uuden ''ystävämme'' tultua kuvioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti